Lännenpiiskakäärme

Reptilia → Squamata → Colubridae → Hierophis → Hierophis viridiflavus

Bissa neigra, Serpente frusta

Lännenpiiskakäärme ( Hierophis viridiflavus ) on yksi Ligurian yleisimmistä ja helpoimmin tunnistettavista tarhakäärmeistä, kiitos sen vahvan mutta hoikan olemuksen.

Aikuiset yksilöt voivat kasvaa huomattavan suuriksi: koirailla kokonaispituus voi olla 150–160 cm, kun taas naaraat ovat yleensä pienempiä ja tukevampia, harvoin ylittäen 120–130 cm.

Käärmeen vartalo on erittäin hoikka, häntä pitkä ja ohut, ja pää on pitkänomainen ja selvästi erottuva kaulasta, varustettuna suurilla, pyöreäpuupilkuisilla silmillä, mikä antaa eläimelle tarkkaavaisen ja valppaan ilmeen.

Suomut ovat sileät ja antavat käärmeelle erityisen kiillon.

Nuorilla yksilöillä väritys on harmaan tai ruskean sävyinen, ja selässä sekä kyljissä on tasaisesti jakautuneita tummia pilkkuja.

Aikuisilla tunnistetaan kaksi pääasiallista fenotyyppiä: tyypillinen muoto, jossa on keltavihreä pohjaväri ja tiheät mustat pilkut, jotka muodostavat marmorimaisen kuvion, sekä niin sanottu "carbonaria"-muoto, joka on pääosin musta tai tumma ja yleisempi tietyillä alueilla.

Vatsa on aina vaalea, kellertävä tai valkoinen.

Lännenpiiskakäärme ( Hierophis viridiflavus ) on yksi yleisimmistä ja laajimmin levinneistä lajeista Savonan maakunnassa ja Länsi-Liguriassa, esiintyen merenpinnan tasolta noin 1 500 metrin korkeuteen saakka.

Laji asuttaa kaikki sopivat elinympäristöt, ja sitä esiintyy tiheämmin sisämaan mäkisillä alueilla kuin aivan rannikon läheisyydessä, missä levinneisyyteen voi vaikuttaa Montpellierin käärmeen ( Malpolon monspessulanus ) esiintyminen.

Sen laaja sopeutumiskyky mahdollistaa esiintymisen myös voimakkaasti ihmisen muokkaamilla alueilla, joten sitä voi tavata sekä maatalous- että kaupunkiympäristöissä.

Lännenpiiskakäärme ( Hierophis viridiflavus ) osoittaa huomattavaa ympäristömuovautuvuutta ja pystyy asuttamaan monenlaisia elinympäristöjä:

• Kalliot ja kivimuurit, jotka tarjoavat suojaa ja saalistuspaikkoja
• Metsänreunat, aukiot, pensaikot ja niityt
• Perinteiset viljelyalueet (viinitarhat, oliivilehdot, kasvimaat)
• Kaupunkien lähialueet kuten puutarhat, puistot, rauniot ja vanhat rakennukset

Suotuisien mikroympäristöjen, kuten kivimuurien tai puupinojen, läsnäolo on tärkeää lämpötilan säätelyssä ja suojana nahanluonnin aikana.

Lännenpiiskakäärme ( Hierophis viridiflavus ) on täysin päiväaktiivinen laji, joka aktivoituu lämpötilojen noustessa maaliskuusta alkaen ja pysyy aktiivisena myöhäiseen lokakuuhun.

Se tunnetaan nopeudestaan ja ketteryydestään liikkeessä sekä kyvystään kiipeillä oksilla, muureilla ja kasvillisuudessa.

Koiraat osoittavat usein reviirikäyttäytymistä ja voivat osallistua rituaalisiin taisteluihin lisääntymiskaudella.

Lisääntyminen tapahtuu keväällä talvihorroksen jälkeen; parittelua seuraa 5–15 munan muninta kesä–heinäkuussa lämpimille ja suojaisille paikoille.

Poikaset kuoriutuvat elo–syyskuussa ja ovat heti itsenäisiä.

Sukukypsyys saavutetaan noin 3–4 vuoden iässä.

Lännenpiiskakäärmeen ( Hierophis viridiflavus ) ravinto on monipuolista ja vaihtelee iän mukaan:

• Nuoret yksilöt suosivat muurahaisliskoja (Podarcis spp.) tai muita pieniä liskoja sekä suuria selkärangattomia, kuten heinäsirkkoja ja kovakuoriaisia.
• Aikuiset saalistavat erityisesti suurempia liskoja, kuten smaragtiliskoa ( Lacerta bilineata ), muita käärmeitä – joskus jopa nuoria kyykäärmeitä ( Vipera aspis ) – sekä pieniä nisäkkäitä, kuten hiiriä ja myyriä, lintujen poikasia ja harvemmin myös sammakkoeläimiä.

Tämä laaja ruokavalio korostaa sen asemaa paikallisen ekosysteemin huippupetona, joka edistää jyrsijöiden luonnollista torjuntaa ja ylläpitää ekologista tasapainoa.

Lännenpiiskakäärme ( Hierophis viridiflavus ) kohtaa useita uhkia Savonan ja Ligurian alueella:

• Liikenteen aiheuttamat kuolemat liikkumisen aikana
• Suora vaino taikauskon ja väärän tiedon vuoksi
• Elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen maatalouden vähenemisen tai kaupungistumisen lisääntymisen seurauksena
• Tehokas torjunta-aineiden käyttö, joka vähentää saaliseläinten määrää ja aiheuttaa välillisen myrkytyksen riskiä
• Luonnollinen saalistus, kuten käärmekotka (Circaetus gallicus), maanisäkäspedot (kettu ja näätä), villisika sekä kotikissat.

Lännenpiiskakäärme ( Hierophis viridiflavus ) on erinomainen lämmönsäätelijä ja sillä on erityisiä puolustautumiskäyttäytymisiä: uhatuksi joutuessaan se ei epäröi reagoida aktiivisesti, nostaa etuosansa ja yrittää purra – hampaat eivät ole myrkylliset, mutta purema voi olla kivulias lihasvoiman vuoksi.

Käärme osaa uida hyvin, mutta harvoin poistuu kauas maa-alueen suojista.

Laji on tärkeä osa paikallista ravintoverkkoa sekä saalistajana että ravintona muille eläimille, ja toimii indikaattorina hyvästä ympäristön tilasta siellä, missä esiintyy runsaasti populaatioita.

Juuri ekologisen arvonsa vuoksi lännenpiiskakäärme ( Hierophis viridiflavus ) on suojeltu Italian ja alueellisella lainsäädännöllä: yksilöiden tappaminen, munien kerääminen tai lisääntymispaikkojen muuttaminen on kielletty.

Laji on ihmisille vaaraton ja sitä tulisi suojella säilyttämällä kivimuurit, ylläpitämällä reunavyöhykkeitä sekä ilmoittamalla havainnoista viranomaisille.